Elämää Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

Tänä aamuna skenaarioworkshopissa mainittiin Etelä-Pohjanmaan terveydenhuollon strategia vuodelta 2002. Tuolloin toteutettiin varsin kunnianhimoinen hanke yhtenäisen kehittämispolun löytämiseksi niin erikoissairaanhoidolle kuin perusterveydenhuollolle. Aloitteen teki sairaanhoitopiirin valtuusto ja selkeä näkemys oli siitä, että pelkkä erikoissairaanhoidon strateginen suunniitelu ei riitä, vaan erityisenä tavoitteena pitää olla perusterveydenhuollon vahvistaminen.

Strategiaa seurasi toimeenpanohanke sekä suuri joukko muita hankkeita, joihin saatiin kansallisen tervayshankkeen rahoitusta STM:stä. Itse asiassa, me omassa strateegiatyössämme  olimme muutama kuukausi edellä kansallista hanketta, mutta kun meidän kehittämiskohteemme olivat oikeastaan täsmälleen samoja kuin ne, jotka kansallisessakin hankkeessa nousivvat esille, meillä oli valmiit hanke-ehdotukset heti kansallisen hankkeen rahoituksen auettua, ja saimmekin erityisesti ensimmäisellä hakukierroksella erittäin hyvin valtion rahaa. 

On mielenkiintoista katsoa, miten strategia on toteutunut. Strategia  kiteytettiin  aikanaan 11 strategiseen ehdotukseen. Seuraavassa ehdotus ja sen toteutuminen:

1) Perusterveydenhuoltoon tulee viisi terveyskeskusta. Lähtökohtatilanteessa oli 19 terveyskeskusta, nyt 7 yhteistoiminta-aluetta. Nykyinen JIK-alue ajateltiin tuolloin osaksi Seinäjoen seudun terveyskeskusta ja Lapua yhteen Härmänmaan kanssa.

2) Perusterveydenhuollon virka-ajan ulkopuolinen päivystys keskitetään keskussairaalan päivystyspolin yhteyteen rakennettavaan päivystyskeskuskeen. Päivystyskeskus toteutuu Y-talon valmistuessa. Keskittäminen  muiden kuin Seinäjoen osalta jää ainakin tässä vaiheessa koskemaan yöaikaa.

3) Perustetaan asukaslukuperusteisesti rahoitettu terveydenedistämiskeskus. Sairaanhoitopiiri perusti terveydenedistämisen yksikön, joka on pyrkinyt verkostomaiseen yhteistyöhön perusterveydenhuollon kanssa.

4)Lisätään hoitoalan aloituspaikkamäärää ja aloitetaan röntgen- ja laboratriohoitajakoulutus. pAloituspaikat ovat lisääntyneet, yksi röntgenhoitajaryhmä on koulutettu ja bioanalyytikkokoulutus on käynnistynyt.

5)Perustetaan maakunnallinen täydennyskoulutuskeskus. Keskus perustettiin sairaanhoitopiirin ja ammattikorkeakoulun yhteistyönä.

6) Kuvantamispalvelut siirtyvät sairaanhoitopiirin vastuulle. Sairaanhoitopiiri tuottaa nyt kuvantamispalvelut neljälle yhteistoiminta-alueelle seitsemästä.

7) Laboratoriopalvelut siirtyvät sairaanhoitopiirin tuottamisvastuulle. Myös tämä toteutuu 4/7.

8) Lääkehuolto siirtyy sairaanhoitopiirin vastuulle. Myös tämä toteutuu 4/7

9) Perustetaan alueellinen apuvälinekeskus, joka vastaa myös perusterveydenhuollon apuvälinepalveluista. Tämä toteutuu 6/7.

10) Terveydenhuollon tietojärjestelmät siirtyvät sairaanhoitopiirin vastuulle. Tässäkin on edetty E-P Potti -hankkeessa.

11) Yhteistyötä Vaasan ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirien kanssa tiivistetään, Vaasan kanssa myös hallinnollisilla rakenteilla. Pirkanmaan kanssa yhteistyö on kehittynyt varsin hyvin. vaasan kanssa oli kunnianhimoinen yhteistyöhanke, joka kuitenkin tuotti aika vähän villoja, voisi ehkä sanoa, että Etelä-Pohjanmaan sairaanhoityopiiristä riippumattomista syistä.

Strategiaan sisältyi myös monia muita kehittämiskohteita. Mm. psykiatrian kehittämiselle startegiahanke osaltaan loi sisällöllistä perustaa.

Yleisarviona voi todeta, että aika hyvin on edetty strategian viitoittamalla tiellä. Aikataulut eivät pitäneet ja moni prosessi on vielä kesken, mutta suunta on ollut hyvinkin 2002 ajatellun mukainen.

22.2.2012

Maanantaina Suomen Terveystalo Oy:n terävä kärki toimitusjohtajan johdolla vieraili Seinäjoella. Ohjelmaan sisätyi myös terveydenhuollon keskeisten virkamiesvaikuttajien tapaaminen. Meiltä mukana olivat ohellani johtajaylilääkäri Puolijoki ja toiminta-aluejohtaja Leppilahti. Muut kunnallisen puolen edustajat tulivat yhteistoiminta-alueilta ja Seamk:sta.

Kävimme tapaamisen aikana monipuolista keskustelua niin kuntarakenteista kuin terveydenhuollon meneillään olevasta murroksesta. Suuren yksityisen toimijan analyyseja oli mielenkiintoista kuulla (joskin toki kuuntelimme niitä sillä korvalla, että Terveystalon omissa kabineteissa puheenvuorot voivat olla aika erilaisia.) Vastaavasti me kerroimme omia näkemyksiämme ja skenaarioitamme.

Keskustelun yhteenvetona voi todeta, että jonkunlaista selkiintymisen vaihetta niin palveluiden järjestämisvastuiden kuin rahoituksenkin suhteen kaivataan niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Painotuseroja luonnollisesti on: kunnallisella puolella korostuvat voimakkaasti ne monisairaat, usein elämästä jo osin syrjäytyneet potilaat, joilla kuitenkin arvojemme - ihmisravon kunnioittaminen - mukaisesti on oikeus korkealuokkaiseen hoitoon siinä kuin työssä käyvillä keski-ikäisillä tai nuorilla. Yksityisen yrityksen perustavoite on toimia kannattavasti ja se johtaa puolestaan asiakkaiden segmentointiin ja myös sellaisten segmenttien syntymiseen, jolle yritys ei tarjoa palveluitaan.

Terveystalo ja kunnallinen puoli molemmat korostivat pikemmin kumppanuutta kuin kilpailua. Etelä-Pohjanmaallakin yksityisen ja julkisen sektorin välillä on paljon yhteistyörtä, joka kokonaisuutena toimii väestön parhaaksi. Julkisessa keksustelussa kipeä kohta on molemmilla sektoreilla toimivat lääkärit. Itse en ole koskaan voinut pitää Etelä-Pohjanmaan olosuhteissa minkäänlaisena ongelmana sitä, että lääkärit käyttävät vapaa-aikaansa yksityisvastaanottojen pitämiseen. Tietysti pelisääntöjen pitää olla selvät. Julkista virkaa ei saa käyttää potilaiden houkuttelemiseksi yksityispuolelle eikä toisaalta yksityisvastaanotto saa olla potilaalle oikotie ohi jonojen julkiseen sairaalaan. Se on myös selvä, että "kello löi yksi, hyvästi HYKS"-ilmiötä ei saa olla, vaan viran mukainen työaika on tehtävä täytenä. Mutta muuten yksityisvastaanoton pitomahdollisuus on vain hyväksi kyvyllemme rekrytoida Seinäjoelle hyviä lääkäreitä. Väestön kannalta palvelujen laajempi kirjo on vain hyväksi, koska koko järjestelmä saa siten enemmän terveyshyötyjä aikaiseksi.

Toisaalta ei julkisen ja yksityisen rajapinta sellainen ole, etteikö siellä joskus tulisi myös kilpailuasetelmaa. Keskussairaalakin tarvitsee toimiakseen hyvin ja taloudellisesti riittävän määrän potilaita eri erikoisaloille ja sen "kriittisen massan" saamiseksi olemme kyllä valmiit myös kilpailemaan. Moni sairaanhoitopiiri pohdiskelee myös toiminnan tietoista laajentamista ulkomaakuntien ja jopa ulkomaiden potilaisiin. Mekin joudumme selvittämään strategioita laatiessamme omaa suhtautumistamme senkaltaiseen mahdollisuuteen kasvattaa toimintaamme.

16.2.2012

Terveystaloustieteen päivässä Helsingissä perjantaina oli esillä taas monta mielenkiintoista terveystaloustieteellistä tutkimusta. Abstrakteja päivään tuli ennätysmäärä, osallistujia oli myös enemmän kuin koskaan ja Hankkenin suuri luentosali täyttyi niin, että istuimet loppuivat kesken. Myös hyväksyttyjen esitysten määrä kasvooi niin, että kahden rinnakkaisen session asemesta nyt oli kolme. Terveystaloustieteellä menee nyt mitä ilmeisimmin hyvin.

Pääteemana oli potilaiden vapaa hakeutuminen Esiteltiin perusterveydenhuollon osalta Ruotsissa toteutettu malli. Siellä on parin vuoden ajan ollut mahdollisuus valita palvelun tuottaja. Rahoitusvastuu on julkisella puolella, mutta raha seuraa potilasta, kun tämä valitsee ykstyisen tai julkisen palveluntuottajan. Tutkimustulosta on vielä niukasti, mutta jotakin jo tiedetään. Yksityisen ja julkisen kilpailu on lisännyt tuottavuutta, mutta tuottavuuseroa ei ole yksityisen ja julkisen välillä. Julkinen on useilla alueilla säilyttänyt vahvan asemansa. Kehitys ei Ruotsissa ole mennyt isojen terveyskeskusten suuntaan, vaan päin vastoin, ihmiset enenevässä määrin valitsevat pienen palveluntuottajan, sellaisen jolla on alle 5 000 ihmisen väestövastuu. Kehitys on mielenkiintoinen, kun sitä vertaa suomalaiseen ajatteluun, jossa nimen omaan nykyistä 20 000 asukkaankin väestöpohjaa pidetään liian pienenä. Asiakastyytyväisyys on pienessä yksikössä parempi. Toinen asiakastyytyväisyyteen liittyvä tekijä on se, kuinka suuri osa perusterveydenhuollon kontakteista on lääkärikontakteja: mitä enemmän sitä parempi.

HUS:n Aki Linden ja Keski-Suomen Jouko Isolauri puhuivat erikoissairaanhoidon näkökulmasta vapaan hakeutumisen vaikutuksista. Nykyinen mantra  on se, että se on hyvä asia, mutta puheiden sisältö on paradoksaalisesti se, mitä kaikkea ongelmaa se ehkä tuottaa. Erikoissairaanhoidon osalta on tärkeätä muistaa, että suuri osa potilaistamme ei pysty eikä halua tehdä mitään hoitopaikkavalintoja, vaan ainoa tavoite on saada hoito mhdollisimman nopeasti käyntiin, koska hengen säästyminen tai pysyvien haittojen estyminen saattaa olla minuuteista kiinni.

Seinäjoen keskussairaalakin oli yhdessä tutkimuksessa esillä, tosin nimettömänä. Norjalaiset olivat halunneet tutkimuksen, miksi suomalaiset sairaalat ovat tuottavuudeltaan hirmuisen paljon parempia kuin muiden pohjoismaiden sairaalat. Asiaa tutkittiin niin tilastomateriaalin kautta kuin siten, että selvitettiin muutaman potilasprosessin osalta maiden välisiä eroja. Tutkimuskohteena oli kaksi sairaalaa kustakin pohjoismaasta (Islantia lukuunottamatta). Me  olimme toinen Suomen edustaja tässä tutkimuksessa.

Erojen syitä selvisi. Yksi suuri tekijä on meidän suhteellsien vahvat terveyskeskukset, jotka toimivat lähettäjinä keskussairaalaan ja myös jatkohoidon toteuttajina tarvittaessa. Suomalainen sairaala keskittyy hoitoprosessissa siihen osuuteen, jossa erikoislääkäriasiantuntemus tulee parhaiten hyödynnetyksi. Toinen selittävä tekijä oli sairaaloiden sisäinen yhtenäisyys. Suomessa ei erikoisalojen ja toimintojen välillä ole sellaisia reviiritaisteluja ja erillään oloa kuin muissa pohjoismaissa.

Kaiken kaikkiaan suomalaiset saisimme olla ylpeitä keskussairaaloidemme toiminnallisesta tasosta ja taloudellisesta tehokkuudesta. Olemme todistetusti pohjoismaiden kärkeä, mutta myös koko Eurooppaa  ajatellen olemme kärkijoukossa.

Kävin kuuntelemassa aika monia tutkimusselostuksia ja paljon mielenkiintoista on saatu selville. Taloustieteilijä minussa sai taas kosolti ravinnetta ja virkistystä, mikä on työtehtävien hoidon kannalta pelkästään hyvä asia.

7.2.2012

THL ja sen edeltäjä STAKES ovat vuodesta 1997 alkaen tuottaneet sairaanhoitopiireille aineistoa, jonka avulla sairaalat voivat vertailla tuottavuusnäkökulmasta itseään muihin vastaaviin sairaaloihin. Vuosittain THL tekee aineiston perusteella myös julkisen analyysin. Uusin analyysi julkaistiin tänä aamuna. Psykiatria ei erikoisalana kuulu vertailun piiriin. Aineistossa käsitellään yliopistosairaalat omana ryhmänään, keskussairaalat omanaan ja muut sairaalat omanaan.

Seinäjoen keskussairaalan (tässä sisältää myös Ähtärin sairaalan) tuotanto on  vuodesta 2006 vuoteen  2010 kasvanut 4 %. Koko keskussairaalaryhmässä, johon kuuluu 16 sairaalaa, kasvu on ollut 5 %. Kiintein hinnoin (siis inflaation vaikutus poistettu) kustannukset ovat meillä kasvaneet 5 %, kun koko ryhmässä vastaava kasvu on ollut 10 %. Kun tuottavuutta tässä selvityksessä käsitellään tuotannon määrän ja kustannusten välisenä suhteena, tuottavuutemme on hiukan alentunut (indeksiluku 99, kun vuoden 2006 luku on 100), mutta keskimääräisesti keskussairaaloiden tuottavuus on heikentynyt vielä enemmän, indeksilukuun 96. Jos tarkastellaan vuotta 2010, olemme hoidon keskimääräisessä raskaudessa (casemix-indeksi)  5. sijalla 16 keskussairaalan joukossa ja tuottavuudessa (euroa/drg-piste) sijalla 9. (Mielestäni talousteorian kannalta parempi tapa olisi tarkastella tuotannon määrän ja panosten määrän välisenä suhteena, jolloin panosten hinta ei vaikuttaisi tuottavuusarviointiin. Tämä on kuitenkin metodologisesti vaikeampi tapa, koska tuotannossa yhdistetään hyvin erilaisia panoksia. Työpanos, joka on kokonaisuutena kustannusvaikutukseltaan tärkein panostekijä, olisi kyllä suhteellisen helppo muokata siten, että eri työnantajien erilaiset palkkauspolitiikat vakioitaisiin. Kun itse opiskelin yritystaloutta, benchmarking-analyysissä käytetyn suhdeluvun kuvaaman ominaisuuden nimi oli Taloudellisuus. Eroa voi havainnollistaa: Jos ortopedi A tekee viikossa 10 tekonivelleikkausta ja ortopedi B 15 leikkausta, B:n tuottavuus on parempi. Mutta jos A:lle maksetaan palkkaa 500 €/leikkaus ja B:lle 750 €/leikkaus, taloudellisuuden kannalta A on parempi.)

THL:n selvityksessä on tarkasteltu myös eräiden erikoisalojen tuottavuuskehitystä: Sisätautien osalta komeilemme listan kärjessä, indeksilukumme vuonna 2010 on 110, kun keskussairaalaryhmä kokonaisuutena saavuttaa tason 96. Saattaa kyllä olla, että meidän poikkeava toimintatapamme vatsatautien osalta (yhteinen operatiivinen ja konservatiivinen yksikkö kuitenkin tilastollisesti kirurgian puolella) on nostanut tätä tunnuslukua. Kirurgian osalta indeksimme on 98, kun keskussairaaloilla kokonaisuutena 100.

Toinen lähestymistapa THL:n analyysissä on ollut selvittää sairaanhoitopiireittäin sitä, paljonko asukasmäärään suhteutetut kustannukset poikkeavat valtakunnan keskiarvosta, ja johtuvatko poikkeamat palvelujen käytöstä vai toiminnan tuottavuuseroista.

Eteläpohjalaiset ovat käyttäneet somaattisia erikoissairaanhoidon (vakioituja) palveluita vähemmän kuin Suomessa yleisesti. Meidän käyttötasomme on 92, kun valtakunta kaiken kaikkiaan on 100. Saamme tässä kiittää alueemme terveyskeskuksia, joiden kanssa yhteistyö on varsin sujuvaa ja tarkoituksenmukaista. Asukasta kohti kustannuksia näistä palveluista on syntynyt 95 % maan keskiarvosta. Kokonaisuutena olemme käyttäneet somaattiseen erikoissairaanhoitoon n 55 € vähemmän asukasta kohti kuin valtakunnassa yhteensä. Käytön vähyydestä aiheutuu 74 €/asukas säästö, mutta kun tuottavuuden osalta hiukan poikkeamme huonompaan suuntaan, siitä seuraa 20 €/asukas lisäkustannus. Sisätautien osalta kustannuksemme poikkeavat keskiarvosta  alaspäin 58 €/asukas. Tästä 54 €7asukas tulee käytön vähyydestä ja 4 €/asukas hyvästä tuottavuudesta. Kirurgiassa ylitämme valtakunnan keskikustannuksen 4 €/asukas, ja tämä tulee kokonaan tuottavuuserosta. Naistentautien ja synnytysten osalta palvelujen käyttö on varsin runsasta ja siitä seuraa 8 €/asukas enemmän kustannuksia kuin valtakunnan keskiarvo. Myös tuottavuus on hiukan keskimääräistä heikompi, 5 €/asukas lisäkustannusta. Lastentaudeissa käytön vähäisyyden vuoksi poiketaan 4 €/asukas alaspäin kustannuksissa, mutta vastaavasti tuottavuustason vuoksi kustannukset ovat 6 € valtakunnan lukua suuremmat.

Benchmarking-lukuja ei ole syytä lukea minään absoluuttisena totuutena, vaan aineistossa on paljon virhelähteitä. Me olemme kritisoineet erityisesti sitä, että vuodeosastolla tehtyä hoitoa arvostetaan selvästi enemmän kuin avohoitoa. Me olemme erityisesti kuitenkin pyrkineet siihen, että potilaiden ongelmat voitaisiin ratkoa ilman, että potilaan täytyy tulla vuodeosastolle. Tämän vuoksi jonkun verran kärsimme vertailuissa. Ilahduttavaa on, että näilläkin analyysimetodeilla sijoituksemme on kohtuullisen hyvä ja itse asiassa paranemaan päin.

THL:n benchmarkinjulkaisu löytyy THL:n kotisivujen kautta.

31.1.2012

Sairaanhoitopiirin tämän vuoden aikana toteutettavaan kuntayhtymästrategian laadintaan liittyen parhaillaan mietitään tulevaisuusskenaarioita. Työ on alkanut kaksivaiheisella kyselyllä yhtymähallitukselle, johtoryhmälle, ylilääkäreille, ylihoitajille, osastonhoitajille ja perusterveydenhuollon johtajille. Työtä on jatkettu kahdessa työpajaistunnossa, joihin kumpaankin on osallistunut parikymmentä asiasta kiinnostunutta. Jälkimmäinen, 3-tuntinen istunto oli tänä aamuna. Vielä kolme työpajaistuntoa on tulossa ja sitten meillä on hallitukselle esitettävissä perusteltu näkemys tai oikeammin useita näkemyksiä siitä, minkälainen terveydenhuolto Etelä-Pohjanmaalla on vuonna 2025 ja millaisessa toimintaympäristössä se toimii.

Kun on mietitty tärkeimpiä muuttujia, joille arvoja antamalla tulevaisuutta kuvataan, ensimmäiseksi ei noussutkaan talous, vaan potilaat ja kuntalaiset. Terveydenhuollon väellä tuntuu olevan vahvasti sellainen näkemys, että kuntalaisten vastuu omasta terveydestään tulee lähivuosina lisääntymään ja terveemmät elämäntavat saavat sijaa. Samalla terveydenedistäminen terveydenhuollon tehtäväkentässä korostuu. Tämä näyttää olevan toiveskenaario, joskin pakko on myös varautua huonompaan tulevaisuuteen: elämäntapasairaudet ja syrjäytyminen ovat myös tulevaisuuden keskeisiä piirteitä.  

Toinen keskeinen muuttuja on kysymys toiminnan organisoitumisesta ja lääketieteellisten palveluiden saamisesta. Tulevaisuus saattaa olla se, että Seinäjoen keskussairaala on edelleenkin vahva sairaala, jolla on laaja päivystystehtävä, ja jonka yhteistyö alueen terveyskeskuksien kanssa on sujuvaa ja hoitoketjut toimivat saumattomasti. Tai sitten meiltä häviää vaativampi erikoissairaanhoito lähinnä Tampereelle, ehkä synnytykset mukaan lukien, ja jäämme tuottamaan peruserikoissairaanhoidon palveluita eteläpohjalaisille. Tai ehkä olemmekin kasvuhakuinen sairaala, jonne tulee potilaita hakemaan korkeatasoista hoitoa ja hyvää palvelua kaikkialta Suomesta ja Suomen rajojen ulkopuoleltakin.

Kolmas tärkeä muuttuja on resurssit. Saadaanko lääkäreitä ja hoitajia ja muita asiantuntijoita sairaalan moninaisiin tehtäviin? Voidaanko investoida riittävästi laitteisiin ja tiloihin?

Osa muuttujista on sellaisia, että emme voi niihin vaikuttaa tai voimme vaikuttaa vain vähän. Esimerkiksi vaikka kuinka lobbaisimme ministereitä ja kansanedustajia, meidän mahdollisuutemme vaikuttaa lakien sisältöön on aika rajallinen. Lait tulevat sellaisina kuin ne tulevat ja siihen meidän on tyytyminen. Siinä mielessä skenaariotyö on tulevaisuuden ennustamista. Mutta ei pelkkää ennustamista: On monia asioita, joihin niin sairaanhoitopiiri kuin alueen kunnat voivat vaikuttaa. On oman maakunnan käsissä, muodostuuko perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta saumattomasti toimiva kokonaisuus. Aika paljon omissa käsissämme on se, saadaanko tänne niitä osaajia, joita tarvitaan. Väestön elintavat ja elintapasairaudet ovat jokaisen ihmisen omissa käsissä, sillä väestön elintapa on summa ihmisten yksilöllisistä elämäntavoista. Meidän on tärkeätä tiedostaa ne alueet, joiden osalta itse teemme tulevaisuuden, ja päättää, minkälaisen tulevaisuuden teemme.

26.1.2012

Olemme kiertäneet tällä viikolla yhteistoiminta-alueita selittämässä kuntapäättäjille ensihoidon palvelutasopäätöstä, joka sairaanhoitopiirin on tehtävä. Käyty on Alavudella, Ilmajoella ja Kauhavalla. Ensi ja seuraavalla viikolla ovat vuorossa loput yhteistoiminta-alueet.

Ensihoito siirtyy sairaanhoitopiirin järjestämisvastuulle 1.1.2013 terveydenhuoltolain määräysten vuoksi.. Uudistuksen tavoitteena on saattaa sairaanhoitopiirin alueen kuntien väestön saamat ensihoitopalavelut samantasoisiksi riippumatta asuin kunnasta. Ihan täydellistä tasa-arvoa ei tule eikä voi tullakaan: haja-asutusalueilla ambulanssin tulo kestää kauemmin kuin kuntakeskuksissa myös tulevaisuudessa. Mutta jokaisessa kuntakeskuksessa ambulanssi tavoittaa potilaan suurin piirtein yhtä nopeasti.

Tämä tavoiteltava taso määritetään palvelutasopäätöksellä. Olemme ajatelleet, että päätös on niin merkittävä, että se on syytä tehdä sairaanhoitopiirissä valtuustotasolla. Palvelutasopäätöksessä otetaan kantaa siihen, kuinka monta prosenttia todella kiireellisissä tapauksissa (A ja B -kiireellisyysluokat) tavoitetaan 8 minuutissa ja 15 minuutissa kuntakeskuksissa, kuntakeskuksen ympäristöalueilla ja haja-asutusalueilla. Olemme esittäneet, että kuntakeskuksissa 70 %.ssa tapauksia ambulanssi tai ensivasteyksikkö (paloauto) olisi potilaan luona silloin kun hälytyksestä on kulunut 8 minuuttia ja 90 %:ssa 15 minuutin puitteissa.

Tällaiset luvut edellyttävät sitä, että maakunnassa on 15 autoa jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Lisäksi kymmenen autoa on päivä- ja ilta-aikaan välittömässä lähtövalmiudessa. Auton pitäisi olla liikkeellä minuutin kuluessa hälytyksestä. Tavoite ei ole utopistinen, sillä Seinäjoki ja Lapua pääsevät jo tällä hetkellä näihin lukuihin varsinkin keskustaajamiensa osalta. Monissa kunnissa kuitenkin erityisesti yöaikainen palvelutaso jää selvästi heikommaksi. Tämä johtuu siitä, että useat ambulanssit tällä hetkellä ovat öiseen aikaan 15 minuutin lähtövalmiudessa. Itse asiassa autojen määrä ei kasva, vaan muutos on lähtönopeudessa.

Maakunnassa on vuosittain 43 000 ensihoitotehtävää (v. 2010). Näistä 20 - 30 % on todella kiireellisiä, mutta loputkin ovat sellaisia, että ambulanssin pitää paikalle lähteä. Osa hälytyksistä on sellaisia, että potilasta hoidetaan sairastumispaikassa ja kuljetusta ei tarvita lainkaan tai esimerkiksi käynti keskussairaalan päivystyspolilla jää pois ja potilas pääsee suoraan jatkohoitopaikkaansa. Tällaisen hoitotoimenpiteitä sisältävän ensihoidon osuus tullee kasvamaan. Lisäksi ambulansseille tulee erilaisia hoidollisia potilassiirtoja eri laitosten välillä. Tämän tehtävämäärän toteuttaminen edellyttää tuota n. 25 auton kapasiteettia.

Uutena elementtinä lain laatija on edellyttänyt ensihoidon kenttäjohtajajärjestelmän luomista sairaanhoitopiireihin. Ensihoidossa on jatkuvasti työvuorossa yksi kenttäjotaja, joka sitten käytännössä huolehtii, että palvelutaso hänen työvuoronsa aikana toteutuu. Se edellyttää tehtävien jonottamista, tehtävien jakoa autoille sekä sitä, etää kun joltakin alueelta ambulanssi poistuu esimerkiksi yliopistosairaalakeikalle, muiden autojen avulla huolehditaan, ettei sillekään alueelle jää ambulanssityhjiötä, joka vaarantaisi potilaiden saavutettavuuden.

Ehdotettu järjestelmä nostaa ensihoidon kuntakustannuksia n. 5,5 milj. eurosta n. 8,6 milj.euroon. Nousu johtuu ennen muuta valmiustason nostamisesta yöaikana. Myös päiväaikainen palvelutaso kokonaisuutena katsoen paranee jonkun verran ja kenttäjohtajajärjestelmä on uusi kuluerä. Kustannuksia tulee henkilöstömäärästä; ajothan eivät suoraan uudistuksen johdosta lisäänny. Pikemmin päinvastoin, ajojen määrä ehkä lähtee alenemaan, kun ensihoito muuten kehittyy sisällöiltään.

Kunnat ovat kritisoineet erityisesti kustannusten kasvua. Tosiasia on, että tässä tapauksessa laatu myös maksaa. Se, mitä myös olemme halunneet viestittää, on tosiasia, että paremmin toteutunut ensihoito sitten osaltaan säästää sairaala ja poliklinikkakustannuksia. Valitettavasti tutkimusdataa meillä ei tästä juurikaan ole, mutta näin asia loogisesti on. Ensihoidostakin varmasti jossain vaiheessa alkaa tulla vaikuttavuustutkimuksia, kunhan uudet järjestelmät saadaan toimimaan.

Tähän mennessä tehdyt kolme kuntakäyntiä ovat olleet aika erihenkisiä. JIK:ssä, jonka kuntien kustannukset nousevat uudessa järjestelmässä varsin voimakkaasti, ei suunnitelmalle kiitosta antanut. Päin vastoin, tuli mieleen ihan 90-luvun kuntakäynnit, joilla yleensä tuli se tunne, että me sairaanhoitopiirissä tuhoamme kuntien talouden ja senkin vielä teemme väärällä tavalla. kaksineuvoisen kunnat olivat lähes tyytyväisiä ja antoivat vihreätä valoa. Näiden kuntien kohdalla palvelutaso nousee ja kustannukset pikemmin alentuvat, joten tyytyväisyyden ymmärtää. KuusTK:n alueen neuvottelutilaisuus sijoittuu jonnekin näiden keskimaastoon: kriittistä vaan ei tyrmäävää.

5.1.2012

Eilen pidettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueen (ERVA) johtoryhmän kokous. Johtoryhmään kuuluu erityisvastuualueen viidestä sairaanhoitopiiristä piirin johtajat, johtajaylilääkärit ja hallintoylihoitajat. Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä on lisäksi hallintoylilääkäri. Eilisessä kokouksessa käsiteltiin mm. hankintayhteistyötä, ERVA-tason ensihoitokustannusten jakoa, Vaasan sairaanhoitopiirin mahdollista ERVA-vaihdosta ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimusta.

Uudessa terveydenhuoltolaissa säädetään, että ERVA:n sairaanhoitopiirien on kunnallisvaalikaudeksi tehtävä erikoissairaanhoidon järjestämissopimus. Siinä sovitaan sairaanhoitopiirien keskinäisestä työnjaosta ja toiminnan yhteensovittamisesta sekä uusien menetelmien käyttöönoton periaatteista. Työnjaon edellytetään edistävän laatua, potilasturvallisuutta, vaikuttavuutta, tuottavuutta ja tehokkuutta. Lisäksi, jos työjaossa jollekin toimintayksikölle annetaan hoitotehtävä, on varmistettava, että yksikössä on riittävät taloudelliset ja henkilöstövoimavarat sekä osaaminen. Myös ERVA:n ensihoitokeskuksen tehtävistä on sovittava järjestämissopimuksessa.

Lakia on täydennetty valtioneuvoston antamalla asetuksella, joka antaa tarkempaa kuvaa sovittavista asioista. Kun laissa painotetaan työnjakoa, asetuksessa nousee vahvasti esille yhteistyö. On sovittava, miten sairaanhoitopiirit toteuttavat yhteistyötä mm. hankintapalveluissa, lääkehuollossa, välinehuollossa, kuljetus- ja varastointipalveluissa, tietojärjestelmäratkaisuissa, taudinmääritykseen liittyvissä palveluissa (tarkoitta laboratorioita ja radiologiaa). Erikoissairaanhoidon päivystyspisteistä on niin ikään sovittava, samoin yhteistyöstä henkilöstön saatavuuden turvaamisessa. Sovittava on myös, miten työvoima- ja koulutustarvetta arvioidaan ja seurataan. Vielä edellytetään sopimista erikoissairaanhoidon alueellisen kehittämisen ja sen tueksi tarvittavan tutkimuksen toteuttamisesta.

Eduskunnan tahto on varmaankin ollut, että järjestämissopimus oikeasti synnyttää sellaista sairaanhoitopiirien keskinäistä yhteistyötä, josta hyötyvät niin alueen potilaat kuin toiminnan rahoittajatkin. Uhkana tällaisessa sopimisessa on, että kukin viidestä sairaanhoitopiiristä pyrkii vain varjelemaan omia reviirejään eikä aivan oikeasti haetakaan parasta mahdollista toimintamallia.

Jos sopimuksella tähdätään todelliseen palvelujärjestelmän muutokseen, sopimusta ei voi tehdä mitenkään etsimällä sitä toteuttamistapaa, mikä on kevein ja helpoin. Helpointa on aina pitää kaikki ennallaan. Muutos vaatii paljon ideointia, selvittelyä ja keskustelua. Minusta jo nyt, ensimmäistä suunnitelmaa laadittaessa panostuksen on syytä olla riittävä, koska tosiasia on, että jos ensimmäisestä suunnitelmakierroksesta selvitään pinnallisella työskentelyllä, neljän vuoden kuluttua on jopa vaikeampi saada aikaan jotain syvällisempää.

Järjestämissopimuksessa on se hyvä puoli, että jokainen alueen sairaanhoitopiireistä on tasavertainen sen tekemisessä (teknisesti kyllä hyödynnämme TAYS:n resursseja). Jokaisella sairaanhoitopiirillä on veto-oikeus kaataa koko suunnitelma. Tosin taustalla väijyy valtiovallan keppi: jos piirit eivät pysty asioista sopimaan, valtioneuvosto kirjoittaa piireille pakkosopimuksen.

Sopimus on aidosti sitova sopimus eikä mikään suunnitelma, jota noudatetaan sen verran kuin viitsitään. Asetuksen mukaan järjestämissopimukseen on sisällytettävä myös rangaistukset sopimuksen rikkojalle.

19.1.2012

Suomen Kuvalehdessä julkaistu valtionvarainministeriön laatiman tulevan kuntakartan mukaan Etelä-Pohjanmaalle jäisi vain neljä kuntaa. Voi olla, että kartta ei sellaisenaan toteudu, mutta ainakin siitä näkee jotakin kehityksen suunnasta: valtion puollella odotetaan kuntarakenteeseen todella rajua muutosta. Näin maakuntatasolla Alajärven ja Alavuden yhdistäminen samaan kuntaan oudoksuttaa. Luulisin, että kuntaliitos toteutuu järkevämmin, jos uudella kunnalla on selvä keskus, Voi kuvitella, että jos on kaksi tasavahvaa keskusta kymmenien kilometrien etäidyydellä toisistaan, kunnan sisälle jää melkoinen ristiriita, mihin kehityspanokset suunnataan. Samanlaiselta näyttää Kauhajoen ja Kurikan kohta. Lapuan taipuminen osaksi Seinäjokea herättää myös epäilyksen, ettei ikinä vapaaehtoisesti. Tältä osin mielenkiintoinen on myös kuntaliitoksen vaikutus seurakuntapuolelle: tulisiko Lapuasta kappeliseurakunta ja Lakeuden Rististä vihdoinkin tuomiokirkko!

Terveydenhuollon puolelle Etelä-Pohjanmaan kuntakartta tuollaisenaan ei toisi mitään selvää ratkaisua. Tämän päivän luvuilla keskussairaalan sijaintiikunta (Seinäjoki + Ilmajoki + Isokyrö + Jalasjärvi + Lapua) on edelleenkin väkiluvultaan alle puolet maakunnan koko väestöstä. On vaikea kuvitella, että uusi Seinäjoki rupeaisi isäntäkuntamallilla tuottamaan palveluita muulle maakunnalle. Erityisen vaikeaksi tämä käy, jos perusterveydenhuolto ja keskussairaalatasoinen erikoissairaanhoito ja vielä sosiaalitoimi halutaan antaa yhden hallintoyksikön järjestettäväksi. Tuskinpa muut kunnat haluavat jättää Seinäjoen kaupungin valtuuston päätettäväksi terhtäväryhmää, johon kuluu puolet kunnan menoista.

Niinpä voisi kuvitella, että kuntayhtymämalli tulee Etelä-Pohjanmaalla säilymään ainakin erikoissairaanhoidon, mutta jos sosiaali-terveydenhuollon integraatio halutaan toteuttaa, myös perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen osalta. Toinen vaihtoehto on se, että maakunnan erikoissairaanhoito siirtyy erityisvatuualueen (ERVA) järjestämisvastuulle. Sekään ei mikään katastrofi olisi, jos ERVAn hallinto samalla demokratisoitaisiin eikä Pirkanmaan kunnilla olisi mitää erityisasemaa suhteessa ERVA:n hallintaan. Nykyisellään ERVA toimii kytkennässä yliopistosairaalaan, yliopistollisen sairaanhoitopiirin valtuusto ja hallitus käyttävät suurempaa valtaa kuin muut ERVAn asioista päätettäessä. Tuntuma kuitenkin on, että oma maakunnallinen sosiaali-terveys-alueratkaisu olisi maakunnan väestölle parempi kuin entistäkin selvemmän rajan tekeminen erikoissairaanhoidon ja persuterveydenhuollon väliin.

Vaikka hallinto- ja kuntakuviot menisivät millä tavalla vaan, reaaliteetti on, että keskussairaala Seinäjoella on ja pysyy. Sairaanhoitopiirit ovat kantaneet erityistä huolta siitä, että palveluiden tuotantoyksikköinä järkevän kokoisten keskussairaaloiden toimintaedellytykset turvattaisiin, eikä erikoissairaanhoidon rajallista osaamisresurssia lähdettäisi uudelleen hajottamaan pieniin, toimintavarmuudeltaan aika haavoittuviin ja toimintaedellytyksiltään varsin rajallisiin yksiköihin. Tässä on kysymys niin palveluiden laadusta kuin myös taloudellisesta järkevyydestä. Meille on Sosiaali- ja terveysministeriön suunnasta kyllä myös jatkuvasti toistettu, että millään terveydenhuollon uudistuksella ei haluta huonontaa julkisen terveydenhuollon parhaiten toimivan osan eli erikoissairaanhoidon toimintaedellytyksiä.

16.1.2012

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) julkaisi tiistaina raporttinsa valtion tukemista IT-hankkeista. Raporttia varten oli tehty havaintoja ja selvityksiä niin meidän hallinnoimastamme kymmenen sairaanhoitopiirin Proxit-hankkeesta kuin omasta tietotekniikan hyväksikäyttöhankkeestamme, jotka toteutettiin kansallisen terveyshankkeen rahoitustuella.

VTV:n kritiikin kärki on suunnattu STM:ään ja TEKES:iin. Rahoja on myönnetty säädösten vastaisesti, valvonta on ollut puutteellista, on annettu kiellettyä yritystukea jne. Meidän hankkeidemme osalta voimakkain kritiikki kohdistuu siihen, että ohjelmistoinvestointeihin on hankerahaa käytetty yli 20 % hankkeen kokonaismenoista ja että valtion rahaa on meidän kauttamme mennyt yritystukena Tieto Oyj:lle ja siten markkinat ovat vääristyneet.

Emme ihan hirveän suurta syyllisyyttä osaa ottaa tapahtuneesta. Normi kansallisessa terveyshankkeessa oli, että 20 % saa käyttää investointeihin, mutta IT-hankkeissa voidaan antaa lupa 50 %:iin. Tämän 50 %:n mukaan elimme ja sen STMkin hyväksyi - kuten VTV:kin toteaa -hiljaisesti. Asiassa oltiin hyvin  avoimia valtion suuntaan. VTV:n näkökulmasta suuri ongelma on se, että STM ei tehnyt 50 %:n hyväksymisestä varsinaisia päätöksiä. Jonkun verran lisäksi VTV:llä oli meidän näkemyksestä poikkeavaa käsitystä siitä, mikä on investointia ja mikä muuta kehittämistyötä. Yritystuen osalta olimme aika sidottuja: STM:n tahto oli, että olemassa olevat järjestelmät kehitetään vastaamaan kansallisia tavoitteita ja siihen tarkoitukseen STM rahat antoi. Ei järjestelmän tilaaja voi järjestelmäkehitystä juurikaan muuten tehdä kuin tilaamalla toimittajalta tarvittavia ominaisuuksia järjestelmään.

Vaikka VTV:ltä moitteita tuli, hiukan lohduttaa se, että emme olleet ainoa sairaanhoitopiiri, joka moitteita sai. Suurin piirtein jokaisesta hankkeesta VTV löysi kritisoitavaa. Se, että olemme omaa hankeosaamistamme aktiivisesti tarjonneet sairaanhoitopiirien yhteisten hankkeiden hallinnointiin ja saaneet sitä kautta hiukan enemmän vaikuttamisen mahdollisuuksia, tuo sitten kolikon toisena puolena vähän laajemman julkisen vastuun kuin samassa hankkeessa mukana olleet muut piirit joutuvat ottamaan.

VTV:n näkemys tietojärjetelmäarkkitehtuurista raporttien perusteella herättää kysymyksiä. Me näemme järjestelmärajapinnat aina riskialueiksi ja siksi olemme nähneet hyväksi arkkitehtuurin, jossa sairauskertomusjärjestelmä ja potilashallintojärjestelmä kaikkine palasineen (ja vielä näiden lisäksi tuotannonohjausjärjestelmä) muodostavat yhden integroidun kokonaisuuden. Se todellakin merkitsee kilpailutusmahdollisuuksien vähentymistä, kuten VTV huomauttaa. Kuitenkin se samalla merkitsee riskien pienemistä. Samalla olemme kyllä vahvasti sitä mieltä, että rajapintojen pitäisi olla mahdollisimman avoimia ja standardoituja, koska kaikkea ei ikinä voida toteuttaa yhden järjestelmän puitteissa, jos jotain ketteryyttä halutaan säilyttää. Mutta kieltämättä olimme aika helpottuneita, kun Effica-sairaanhoitopiirien yhteiskilpailutuksen äitiyshuollon järjestelmästä voitti Tieto.

.

12.01.2012

Sairaanhoitopiirin hallitus kävi maanantaina hyvän keskustelun alueellisen potilastietojärjestelmän kehittämisestä. Vapulta voimaan tullut terveydenhuoltolaki synnytti sairaanhoitopiirin alueelle erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteisen potilasreksiterin, mutta rekisteristä saa hyötyä vasta, jos rekisterin tiedot on helposti hyödynnettävissä eri toimipisteissä. Tätä on tehty mahdolliseksi rakentamalla Efficaan aluekatselumahdollisuus. Itselläni on ainakin jo pitkään ollut se näkemys, että parempi kokonaisuus saataisiin aikaan, jos olisi selkeästi yhteinen potilastietokanta. Jos tiedot olisivat samassa tietokannassa, voitaisiin varmistaa potilasturvallisuutta esimerkiksi potilaan riskitietojen ja lääketietojen osalta. Samalla ohjelmistohankinnoissa saataisiin varmasti pitkällä aikavälillä taloudellista hyötyä, kun päivitykset tehtäisiin yhteen järjestelmään eikä kuten nyt kahdeksaan.

Sairaanhoitopiiriltä ja terveyskeskuksilta on pyydetty kannanottoa, ketkä haluavat olla toteutetun EP-POTTI -esiselvityksen pohjalta tosi tarkoituksella kehittämässä yhteistä järjestelmää. Vastausaikaa yhä on, mutta olemme saaneet ennakkotietoa, että osa vastauksista on kielteisiä. Sairaanhoitopiirin hallitus osaltaan päätti, että piiri on mukana toteutuksessa, vaikka vain osa terveyskeskuksista lähtisi siihen.

Keskustelun yleinen sävy oli sellainen, että ihmeteltiin joidenkin terveyskeskusten kielteisyyttä. Ei tarvitse olla syvällinen tietohallintoasiantuntija, jotta hahmottaisi yhteisen järjestelmän hyödyt. Jos on syvällinen asiantuntija, hahmottaa ne vielä paremmin. Niinpä yhteistä järjestelmää ollaan nyt toteuttamassa monessa sairaanhoitopiirissä. Jopa suuret ja mahtavat HUS ja Helsinki etenevät kohti yhtä ja yhteistä järjestelmää.

Minulla on se huoli, että päätöksiä tehdään nyt liikaa tunneperusteisesti. Pelätään sellaista, mikä sitoisi maakunnan terveyspalvelun tuottajia yhteen itse asiassa aika lujilla siteillä. Mutta yhteistyötä pitäisi katsoa pragmaattisesti. Tokihan jokainen yhteistyössä menettää omaa päätöksenteon vapauttaan, mutta tietointensiivinen nykymaailma on nyt vaan sellainen, että yhteistyöllä ja verkottumisella saadaan aikaan paremmat tulokset kuin jääräpäisellä itsenäisyydellä. Sairaanhoitopiirillä ei ainakaan ole mitään valtapyrkimyksiä tai muita piilotavoitteita. Ainoa tavoitteemme on mahdollisimman potilasturvallinen, laadukas ja kustannustehokas potilastietojen hyödyntämiseen sairaanhoidossa eteläpohjalaisten ihmisten terveyden tähden.

21.12.2011

Vuoden 2011 kyselyssä Etelä-Pohjanmaan tulokset  peruskoulun 8. ja 9. luokkien osalta näyttävät aivan myönteistä kehityssuuntaa monen indikaattorin osalta: yhä harvemmat tupakoivat tai juovat itsensä humalaan ja yhä useampi harrastaa vapaa-ajallaan  vähintään yhden tunnin verran hengästyttävää liikuntaa. Absoluuttiset luvut ovat edelleen liian korkeita: päivittäin tupakoi 14 %, vähintään kerran kuukaudessa juo itsensä humalaan 19 % ja vähän tai ei lainkaan vapaa-ajallaan liikkuvia on 36 %.

Negatiivista kehitystä on niiden määrän lisääntyminen, jotka menevät nukkumaan 23:n jälkeen. Heitä on nyt 28 %. Säännöllinen aamupalan nauttiminen on niin ikään vähentynyt: 44 % ei syö aamupalaa joka aamu. 25 % ei syö koululounasta ja 22 %:n ruutuaika ylittää neljä tuntia vuorokaudessa. Näistä kahdesta viimemainitusta ei THL:n raportissa valitettavasti ole aikasarjaa, joten kehitystrendiä ei voi kuin arvailla. (Valistunut veikkaus: huonompaan suuntaan mennään.)

Koetun terveyden osalta eri vuosien tulokset vaihtelevat eri suuntiin eikä kysely anna oikein selvää kuvaa kokonaiskehityksestä. Kuitenkin lienee, että väsymys ja koulu-uupumus eivät ainakaan ole lisääntyneet viimeisen neljän vuoden aikana. Koulu itsessään ei oppilaiden kokemusten pohjalta näytä kehittyneen sen paremmin ilmapiirin kuin koulutyönkään kuormittavuuden suhteen yhtään paremmaksi kymmenessä vuodessa.

Kysely tehdään myös erikseen lukion ja ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden opiskelijoille. Oppilaitokset eroavat voimakkaasti niin opiskelijoiden terveyskäyttäytymisen kuin opiskelijoiden kokeman terveyden suhteen, lukioiden eduksi. Toisaalta ammatillisten oppilaitosten opiskelun kuormittavuus ja työilmapiiri näyttävät saavan lukioita paremmat arviot. Selvää on, että terveydenedistämistoimenpiteillä on erityisen suuri tilaus juuri ammatillisten oppilaitosten puolella.

Kouluterveyskyselyn tulokset löytyvät THL:n kotisivuilta.

28.12.2011

Kun ensi vuoden talousarvion täytäntöönpano-ohjeita on valmisteltu ja talouden tarkkaa hallintaa korostettu, on taas herätelty kysymystä, onko sairaalan tehtävä ensisijaisesti säästäminen vai sittenkin potilaiden hoito. Sairaanhoitopiirin johtajistossa käytiin tänään tämän sävyistä keskustelua.

Yhteiskunnallisesti ajatellen minulla on luja luottamus siihen, että hyvin toteutettu tutkimus, hoito ja kuntoutus tuo sinänsä kansantalouteen taloudellisia hyötyjä. Taloustieteilijä sanoisi tätä makrotalouden näkökulmaksi, Eläkkeelle siirtyminen myöhentyy, sairauspoissaolot vähenevät, ihmisten avun tarve vähenee. Hoitaminen ja säästäminen eivät siis ole ristiriidassa keskenään.

Mutta sitten kun puhutaan mikrotalouden näkökulmasta, siis sairaalan talouden näkökulmasta, saattaa syntyä tunne, että hoito ja tarkka taloudenpito ovat jotenkin ristiriidassa. Ristiriita onkin, jos säästämisen vuoksi ei saa palkata hoidon toteutuksen kannalta tarpeellista työntekijää tai hankkia tarpeellista laitetta tai ylläpitää henkilökunnan osaamista.

Meillä tätä ristiriitaa ei kuitenkaan ole. Hoitamisen laadusta ja laajuudesta pidämme kiinni siten, että eteläpohjalaiset saavat vähintään yhtä hyvin apua terveysongelmiinsa kuin ihmiset muuallakin Suomessa. Välttämättömät sijaiset otetaan, hoitotarvikkeet ja lääkkeet käytetään siten kuin hoito edellyttää. Järjen käyttö on todella toivottua niin, että sellaisessa ei säästetä, mitä oikeasti tarvitaan potilaiden hyväksi.

Mutta samoin järjen käyttö on sallittu myös siten, että kun toimintaa ohjataan, työn suorittamista suunnitellaan ja tarvikkeita käytetään, mietitään aina, syntyykö tekemisestä tai materiaalin käytöstä oikeasti hyötyä ja lisäarvoa. Osmo Soininvaarakin näytti eduskuntakeskustelussa viisaasti sanovan valtiontaloudesta, ettei tarvita leikkauslistoja, vaan riittää, että toimitaan järkevämmin. Näin lienee myös sairaalatoiminnan osalta, vaikka taloudellisessa ympäristössä nyt onkin aika ankeat ajat.

15.12.2011