HUS:n tietojärjestelmähankinnan yhteydessä on jälleen kerran kauhisteltu suuria kustannuksia, joita hankinnasta aiheutuu. En oikein osaa yhtyä tähän kauhisteluun.  Erilaisia lukuja heitellään määrittämättä niiden sisältöä. Omassa sairaanhoitopiirissäni (EPSHP) toteutettiin potilastietojärjestelmähankinta, ja sen pohjalta tiedän tosiasiana, paljonko tällainen järjestelmä 200 000 ihmiselle maksaa.

EPSHP  päätti kilpailutuksen jälkeen sähköisen sairauskertomuksen ja potilashallintojärjestelmän hankkimisesta vuonna 2002. Päätöksessä otettiin huomioon hankittavat lisenssit 800 PC:lle  sekä viiden vuoden käyttökulut.

Tarjouskilpailun voitti TietoEnator. Sen tarjous investointiluontoisista menoista oli 1,3 milj. euroa. Sairauskertomus oli pitkälle kehitetty, mutta potilashallintojärjestelmän osalta tarjoukseen sisältyi paljon kehittämistyötä. Kuva-arkisto lisättiin eri kilpailutuksella myöhemmin hankintaan.

Hankintaa varten perustettiin projekti, joka toimi 2001 - 2009. Hankkeen kulut aktivoitiin taseeseen investointina. Kokonaisinvestointi oli 7 M€. Tästä n. puolet, 3,5 M€ oli ostoja järjestelmätoimittajalta. Toinen puoli oli EPSHP:n omia kuluja. Työasemat ja tiedonsiirtoinfran parantaminen eivät sisälly lukuihin Valtionavustusta saatiin kansallisesta terveyshankkeesta vajaat 0,9 M€.

Potilastietojärjestelmä vei  hankkeen aikana runsaat 10 %  investointirahoistamme ja sen osuus vuotuisista kokonaiskustannuksistamme on ollut 3 – 4 promillen luokkaa. Tässä suhteessa pidän kustannuksia varsin kohtuullisina.

EPSHP osallistui lisäksi vuosina 2005 -2009  kymmenen sairaanhoitopiirin yhteishankkeeseen, jossa Effica-järjestelmää kehitettiin kansallisten vaatimusten mukaiseksi. Tämän hankkeen kustannukset olivat  5,4 M€. Valtionapu oli 2,5 M€. EPSHP:n kustannusosuus jäi  0,3 M€:oon. Puolet hankkeen kokonaiskustannuksista oli investointiluonteisia ostoja järjestelmätoimittajalta.

Alueen terveyskeskukset ovat käyttäneet omiin järjestelmiinsä satojatuhansia kukin. Kokonaisuutena Etelä-Pohjanmaan investoinnit sähköisiin potilastietojärjestelmiin ovat vajaan 9 M€ luokkaa, josta noin puolet on ollut ostoja järjestelmätoimittajalta.

Näillä investoinneilla olemme saaneet varsin toimivan alueellisen potilastietojärjestelmän. Kansalliset eResepti ja eArkisto sekä  e-palvelut kansalaisille ovat tällä hetkellä kehitystyön painopisteitä.

Varmasti olisimme selvinneet matalammilla kustannuksilla, jos olisi ollut joku kansallinen ajatus kokonaisarkkitehtuurista ja jos järjestelmähankinnat olisi voitu tehdä suurempina alueellisina terveyskeskukset ja sairaalat kattavina kokonaisuuksina. Turhat kulut syntyivät hankinnan pitkittymisestä ja ne olivat ehkä satojatuhansia, ei miljoonia.

Tietojärjestelmähankintojen kustannuksien määrittämistä vaikeuttaa se, että järjestelmiin jatkuvasti tehdään uusia versioita ja otetaan käyttöön uusia piirteitä. Kehittämistyö on jatkuvaa eikä järjestelmät ole koskaan lopullisesti valmiita.

Suurempi ongelma kuin hankintameno on järjestelmien käytettävyys. Siinä suhteessa on pyrittävä parempaan. Kuitenkin tosiasia on, että harva kliinikko näistä nykyisistäkään järjestelmistä haluisi paluuta paperijärjestelmiin.