LIIKKUMISEN KEHITYS



Artikkelin vauvan liikkumisen kehityksestä ovat kirjoittaneet Heidi Haapamäki ja Marika Pohjonen. Artikkeli on osa heidän Seinäjoen ammattikorkeakoululle tekemäänsä opinnäytetyötä: Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaaVanhemmat lapsensa motorisen kehityksen tukijoina” (2008).


Lapsuusaika on tärkeä vaihe lapsen psykomotoristen (=liikkeiden ja liikkumisen kehitys) perustaitojen oppimisessa. Kehon tuntemuksen lisäksi on tärkeää, että lapsi oppii käyttämään mahdollisimman monipuolisesti kehoaan arjen tilanteissa. Ensiarvoisen tärkeää on, että kehitys seuraa psykomotorisen kehityksen yleistä kehitysperiaatetta. Jokainen vaihe on käytävä läpi. Lapsen saadessa liian vähän monipuolisia liikekokemuksia, saattaa lapsi saavuttaa motoristen perustaitojen oppimisessa perusvaiheelle tyypillisen liikemallin. Tällöin liikeyhdistelmien tekeminen ja liikuntataidoissa kehittyminen on lapselle vaikeampaa. Psykomotoristen perustaitojen oppiminen on ydinosaamista, joka mahdollistaa myöhemmin lajitaitojen oppimisen ja liikunnan harrastamisen.

 

Kääntyminen

Ensimmäisten kuukausien aikana vauva harjoittelee pään ja ylävartalon hallintaa erilaisissa asennoissa. Vartalonhallinta kehittyy nopeasti sitä mukaan kun hän kasvaa ja hänen hermostonsa kypsyy. Kääntymisen ensiaskeleena voidaan pitää kyljelleen kierähtämistä. Lapsi hallitsee kääntymisen selin makuulta päinmakuulle 6 kuukauteen mennessä. Kääntyminen selin makuulta päinmakuulle vaatii rintakehän lihasten hallintaa. Vauvalle aukeaa aivan uudenlainen mahdollisuus tutkia maailmaa, kun hän lopulta kääntyy kyljen kautta päinmakuulle.

 

Ryömiminen

Ryömimisliikkeet ovat vauvan ensimmäisiä tarkoituksellisia liikkumiseen tähtääviä liikkeitä. Lapsi oppii ryömimään yleensä 10 kuukauteen mennessä. Ryömiminen vaatii pään, niskan ja kehon lihasten hallintaa. Aluksi ryömiminen saattaa olla peruuttamista. Aikuinen voi auttaa lasta oikeaan suuntaan laittamalla kämmenensä lapsen jalkapohjia vasten ponnistusalustaksi. Lasta voi myös auttaa hahmottamaan ryömimisliike laittamalla lapsen vatsan alle tyyny tai mattorulla ja keikutella lasta siinä. Lapsen mielestä ryömiminen on palkitsevaa, koska sillä tavalla hän pääsee haluamaansa päämäärään. Ryömiminen on tärkeä vaihe vauvalle, koska silloin vauva alkaa hahmottamaan konttaamisen sekä siihen vaadittavat käsien ja jalkojen vuorotahtiset liikkeet. Vuorotahtinen liike on tärkeä aivojen kehityksen kannalta, sillä se mahdollistaa oikean ja vasemman aivopuoliskon välisen yhteyden. Aivopuoliskojen välisen yhteyden merkitys korostuu sitten kun lapsi myöhemmin opettelee lukemaan ja kirjoittamaan.

 

Konttaaminen

Lapselle konttaaminen on pääasiallinen liikkumismuoto yhdeksän kuukautisena. Konttaaminen on lapsen kehityksen kannalta tärkeä vaihe, sillä myös kontatessa lapsen kädet ja jalat tekevät vuorotahtista liikettä. Lapsi tarvitsee joskus ohjausta, jotta hän oppisi konttaamaan. Lasta ohjataan konttaamaan asettamalla lapsi konttausasentoon ja laittamalla kämmen lapsen jalkapohjien taakse, josta lapsi voi ponnistaa vauhtia. Samalla tulisi varmistaa se, että lapsi ei kaadu nenälleen yrittäessä eteenpäin.

 

Istuminen

Istumiseen tarvitaan koko kehon hallintaa. Istumaan oppimisen herkkyyskausi on silloin, kun suojaheijasteet sivulle tulevat esille. Suojaheijasteilla sivullepäin tarkoitetaan sitä, että lapsi osaa ottaa kädellään vastaan lähtiessään kallistumaan sivulle päin. Suojaheijasteet kehittyvät harjoituksen myötä ja ne ovat käytössä 6-7 kuukauden iästä eteenpäin. Ennen tätä herkkyyskautta tehdyt istumisharjoitukset lattialla tyynyihin tuettuna eivät nopeuta lapsen tuetta istumisen oppimista. Babysitterit, turvakaukalot ja bumbo-tuolit ovat nykyään monien vanhempien suosiossa. Nämä istumisen apuvälineet eivät pitkään käytettyinä tue lapsen motorista kehitystä ja estävät lasta harjoittelemasta istumista ilman tukea.

 

Seisomaannousu

Melko pian istumaan oppimisen jälkeen lapsi oppii nousemaan pystyyn. Tavallisesti lapsi nousee ensin polviseisontaan ja sitten rohkaistuttuaan suorille jaloille tukea vasten. Suoran seisoma-asennon löytyminen vaatii kehon hallintaa ja stabiilisuutta. Ensimmäiset tarkoitukselliset aikeet seisomiseen tulevat viiden kuukauden iässä. Lapsen opittua seisomaan tukea vasten hän alkaa harjoitella jalan nostamista vielä korkeammalle. Noin kymmenen kuukauden iässä vauva pystyy seisomaan huonekaluja vasten ja kannattelemaan itseään jonkin aikaa. Tasapainon harjoittaminen johtaa seisoma-asennon löytämisestä ensi askeliin.

 

Käveleminen

Ensimmäiset askeleensa lapsi ottaa sivuaskeleina samalla käsillään tukea ottaen esimerkiksi sohvasta. Ensimmäiset varsinaiset askeleet ovat horjuvia ja epävarmoja, mutta askeleet voimistuvat nopeasti harjoiteltaessa. Ensimmäisistä askeleista on pitkä matka juoksemiseen. Kävelyä harjoitellessaan lapsi oppi myös sen, että voi lähteä kauemmas vanhemmistaan ja aina palata takaisin. Lapsi oppii kävelemään tuen kanssa noin 9 kuukauden ikäisenä ja ilman tukea käveleminen onnistuu useimmiten 11 kuukauteen mennessä.


  KATSO MYÖS