Jaakko Pihlajamaki
        

Elämää Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

Sairaanhoitopiirin johtajan Jaakko Pihlajamäen blogi, jossa käsitellään sairaalaan liittyviä asioita.


 


8.2.2018 13.11

HEALTH CARE EXECUTIVE CIRCLE

Suomeen on syntynyt muutamia terveydenhuollon keskustelufoorumeja, joita pidän oman verkostoni kannalta tärkeinä. Ehdoton ykkönen on sairaanhoitopiirin johtajien ja johtajaylilääkärien Saariselän seminaari, jota myös valtiovalta arvottaa korkealla. Tästä on osoituksena se, että ministerikin lähes vuosittain on ollut mukana tapahtumassa. Toinen, aika uusi institutio on Lääkäripäivien yhteydessä HUS:n toimitusjohtajan illallistilaisuus, johon kutsutaan piirien johtajat ja johtajaylilääkärit. Sitten sellaisia, joihin pyrin osallistumaan, on terveystaloustieteen päivät - ne olivat viime viikon perjantaina -, Kunnallisalan kehittämissäätiön seminaari - se on ensi viikon keskiviikkona -  ja Terveys ja talöus -päivät. Hiukan toisenlainen luonteeltaan on Health Care Executive Circle (HEC). Sen kokoontuminen oli eilen.

HEC syntyi asianosaisten kertoman mukaan Sirola-opistolla (Se on siis VAnjanlinna nykyään) jossa kolmen yrityksen johtajat kaljatuopin äärellä miettivät, miten saataisiin synnytettyä lisää keskustelua terveydenhuollon ajankohtaisista kysymyksistä. Yritykset olivat Terveystalo, Pfizer ja CGI. Yhteistyöhön lähti mukaan Britannian suurlähetystö, joka on tarjonnut suurlähettilään asunnon HEC:n kokouspaikaksi (ja perienglantilaisesti kello 5:n teen lisukkeineen - en tosin tiedä, ovatko tarjoilut taustayritysten vaiko Britannian kansan kustantamia.) Suurlähettiläskin on yleensä käyttänyt lyhyen puheenvuoron. Kieltämättä ympäristöllä on vaikutuksensa siihen, että aikanaan rupesin  HEC:n tilaisuuteen osallistumaan; tapahtuma erottui massasta.

Eilinen tilaisuus oli kahdeksas. Ohjelma rakentuu kolmesta esityksestä sekä taustayritysten puheenvuoroista. Tiloihin mahtuu vajaa sata ihmistä; eilen oli muutama tyhjäkin paikka. Taisi hankalat sääolosuhteet osaltaan vaikuttaa siihen, että kaikki ilmottautuneet eivät paikalle tulleet. Osallistujissa on aika paljon valtion puolen väkeä, samaten HUS:sta on aina vahva edustus. Eilen mukana oli paljon SOTE-MAKU -uudistuksen toteuttajia maakunnista, mm. meidän Johanna Sorvettula. Pohjalaisa vakio-osallistujia olemme Kari Nuuttila LLKY:stä ja minä. Sairaanhoitopiirien ylintä johtoa on mukana aika vähän: eilen taisin olla ainoa piirin johtaja ja lisäksi oli pari johtajaylilääkäriä.

Eiliset puhujat olivat Kirsi Varhila STM:stä (yksi sote-uudistuksen keskeisimmistä arkkitehdeistä), Sampo Hietanen MaaS Globalin toimitusjohtaja, sekä Pirkko Kortekangas, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tietohallintoylilääkäri ja UNA Oy:n kehitysjohtaja. Varhilan ja Kortekankaan esitykset olivat minulle aika tuttuja sisällöltään, mutta paikalla oli paljon esimerkiksi sellaisia, jotka eivät UNA:sta tienneet mitään tai juuri mitään, vaikka se on ehdottomasti koko sote-uudistuksen (ja jopa maku-uudistuksen) terävimpiä kärkiä ja draivereita. Oikean UNA-tiedon ja UNA-filosofian esittelyn kannalta Kortekankaan esitys oli tärkeä.

Minulle mielenkiintoisin esitys oli Sampo Hietasella. Hänen firmansa on tehnyt järjestelmää, jolla pystytään toteuttamaan liikkuminen mahdollisimman järkevästi. Se yhdistelee tiedot julkisista kulkuvälineistä, takseista ja auton vuokrauksesta, jolloin jokainen voi valita sopivimman tavan päästä paikasta toiseen ilman, että tarvitsee omistaa autoa.

Luulen, että tällaisilla sovelluksilla, robottiautojen nopealla yleistymisellä ja jakamistalouden levittäytymisellä entistä enemmän myös liikenteeseen, tulee olemaan vielä megasuuret vaikutukset kulutukseen. Uskon täysin sen, että normikansalaisen ei ole todellakaan syytä omistaa autoa joskus 10 vuoden kuluttua. (Itse ajattelen, että kun omat 11 vuotta vanha Fiatini lopullisesti laukeaa joskus - toivottavasti vasta - parin vuoden kuluttua, yhden auton vielä ostan, mutta seuraava onkin sitten jonkun muun omistama robotti.) Järkevä suunnittelu ja jakaminen mahdollistaa sen, että yhteiskunta tulee toimeen olennaisesti pienemmällä automäärällä (nykyään autot lienevät käytössä keskimäärin suunnilleen neljä (Sic!) prosenttia (tunti/päivä) niiden kokonaisajasta. Jos käyttö nostettaisiin vaikka kahdeksaan prosentiin, autokanta voitaisiin puolittaa, pysäköintitilat voitaisiin puolittaa jne.) Erityisesti muutos on suuri urbaanissa ympäristössä, jossa jakaminen on helpompaa, ja jossa arvot ovat jo muuttuneet siten, ettei auto ja ajokortti ole mitenkään must, Siksi Seinäjoen investoinnit kalliisiin pysäköintilaitoksiin hiukan arveluttavat; teemmeköhän nyt aika turhaa tilaa.

Tällainen toisen toimialan digitalisaation luomien mahdollisuuksien kuvailu on innoittavaa, Liikenteen digitalisoitumisella on sinänsä suoraa vaikutusta myös soteen: esimerkiksi robottiautojen tulo mahdollistaa sotepalvelujen käyttäjän ja tarjoaja uudenlaisen kohtaamisen, kun ei tarvita taksia tai omaista kuljettamaan asiakasta omasta kodista palvelupisteeseen. Sillä voi olla myös ennaltaehkäisevä vaikutus, kun entistä helpommin sivukylän asukas voi tulla mukaan kirkonkylän aktiivisempaan sosiaaliseen ympäristöön, mutta edelleenkin säilyy mahdolisuus asua omassa tutussa kodissa.

Meillä pitäisi olla nyt paljon rohkeutta katsoa, mitä digitalisaatio mahdollistaa, ja lähteä rakentamaan systeemejä sen mukaan. Uskon lujasti algoritmeihin päätöksenteon välineenä, keinoälyyn ja siihen, että keinoäly muuttuu myös oppivaksi. Kun sen oppimiskyky tulee ihmisestä riippumattomaksi, monet tietointensiivisten alojen työtehtävät muutavat kokonaan muotoaan. Tietoaltaat, tietojen kaikkinainen toisiokäyttö, järjestäytymättömän tiedon louhiminen, sensoriteknologioiden kehittyminen, robotiikka ja mekatroniikka, kaikki tällainen mahdollistaa sen, että ihmistyövoiman roolia sosiaali- ja terveydenhuollossa voidaan jossain vaiheessa arvioida ihan uudella tavalla. Olemme todella innoittavien näkyjen edessä!



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi