Jaakko Pihlajamaki
        

Elämää Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

Sairaanhoitopiirin johtajan Jaakko Pihlajamäen blogi, jossa käsitellään sairaalaan liittyviä asioita.


 


2.3.2018 10.18

LEPOMÄEN ULOSTULO

Kansanedustaja Elina Lepomäki aiheutti ilmoituksellaan olla kannattamatta hallituksen valmistelemaa sote- ja maakuntauudistusta synnytti uudet spekulaatiot siitä, mahtaako koko uudistus sittenkään toteutua tämän eduskunnan aikana.
Lepomäki toistaa kritiikissään paljon sitä huolta, joka myös meillä sote-asiantuntijoilla on ollut: uudistuksen alkuperäiset tavoitteet jäävät kokonaan tai osittain toteutumatta. Erityisesti Lepomäki korostaa säästötavoitteen kiepsahtamista kustannusten kasvurealusmiin niillä rakenteilla, joita nyt on suunniteltu.
Sote-uudistuksen yksi selvä ongelma on monituottajamallista syntyvä insentiivi tuottajille osaoptimointiin. Järjestäjälle pitäisi saada vahvat välineet tätä vastaan, mutta aukottomien palveluketjujen rakentaminen siten, ettei tuottajille jäisi lainkaan harkintaa siihen, kirjoitetaanko lähete toiselle tuottajalle ja missä vaiheessa on mahdotonta. Silloin kun integraatiota ideoitiin, lähtökohtana oli tuotannon toteuttaminen yhden johdon alaisuudessa ja yhden budjetin puitteissa. Se tavoite on nyt matkan varrella kadonnut.
Lepomäki epäilee maakuntien poliitikkojen kykyä kustannusten hallintaan. Selvä insentiivi puuttuu: valtio joutuu kuitenkin rahoittamaan soten, vaikka maakunnalle budjetissa osoitetut rahat loppuisivatkin. Hyvin tiedetään, että soten sopeuttamiskeinot ovat hyvin rajalliset, jos lokakuulla alkaa näyttää siltä, että budjetti ylittyy. Siksi maakunnan poliitikot eivät pysty ikäviä sopeutusratkaisuja tekemään eivätkä valtion poliitikot pysty olemaan antamatta lisärahaa lisäbudjetissa. Virkamiehenä, joka totta kai uskoo poliittisen järjestelmän päätöksentekokykyyn, hiukan huvittuneena joutuu huomaamaan, että poliitikko Lepomäki epäilee juuri poliitikkoja heikoksi lenkiksi, ei virkamiehiä.
Uudistuksen yksi selkeä valuvika on siinä, että maakunnalla ei ole verotusoikeutta. Jos maakuntavaltuusto joutuisi päättämään vuosittain maakuntaveroprosentin, insentiivi tasapainoiseen talouteen järkevällä veroasteella olisi selkeä. Edelleenkin valtion tasausta eri alueitten välillä tarvittaisiin, mutta hyvä olisi, jos pääosa maakunnan rahoituksesta tulisi omalta alueelta.
Maakuntahallintouudistus rinnan sote-uudistuksen kanssa on ollut yksi epävarmuutta lisäävä tekijä. Monet kritisoivat uuden hallintoportaan syntymistä valtion ja kuntien väliin. Monilla kriitikoilla on näköharha: nytkin on hallintoportaita ja koko järjestelmä on erittäin pirstaleinen. Ei nämä sairaanhoitopiirit, maakunnan liitot, erityishuoltopiirit, peruspalveluliikelaitos- tai muut sotekuntayhtymät, ely-keskukset, te-keskukset jne. ole mitään sujuvan hallinnon ja kansanvallan kirkkaita tähtiä. Jos ajatellaan vaikkapa elyä, sitä lähinnä oleva vaaleilla valittu elin on eduskunta, jolla on käytössään kaksi välinettä ohjata ely-keskusta, lain säätäminen ja budjetin hyväksyminen. Kyllä maakuntavaltuusto tuo kansanvallan aika paljon lähemmäs tärkeätä maakunnan kehittäjää. Maakuntarakenne palvelee hyvin EU:n hyvää subsidiariteettiperiaatetta (läheisyysperiaatetta).
Tosiasia on, että eduskunnan perustuslakivaliokunta jätti hyvin vähän tilaa harkita soteorganisoitumisen periaatetta: joko kokonaan valtion vastuulle tai sitten kuntaa suuremmat itsehallinnolliset alueet, varauksin myös riittävän pienet kuntayhtymät. (Kun jotkut edelleen haikailevat viiden alueen mallia, ne olisi kuitenkin jouduttu rakentamaan itsehallintoaluepohjalta vaaleilla valittuine valtuustoineen, koska kuntayhtymämalli todettiin perustuslain vastaiseksi.) Se, onko maakuntia 18 vai 12 on yksi jälkikeskustelun aihe. Siinäkin suurissa kaupungeissa asuvilla helposti tulee näköharha: 18 maakuntaa vastaa ihmisten spontaania talous- ja asiointialuejakoa. Tuskin kukaan voi väittää, että Kajaani tai Kokkola tai Seinäjoki ei olisi talousaluekeskus. Hallinnon on parempi asettua ihmisten spontaanin käyttäytymismallin mukaan kuin piirtää ylhäältäpäin rajoja, jotka eivät ole luontevia.
Ministeri Saarikko näytti toteavan, että Lepomäki esitti monia asioita, joista olisi ihan hyvä käydä keskustelua. Olen samaa mieltä. Siinä suhteessa kuitenkin olen vahvasti eri mieltä Lepomäen kanssa, että minusta tämä sote-maku-projekti pitää nyt viedä maaliin ja sitten korjata vikoja, jos niitä havaitaan. Maakunnissa, myös meillä, on tehty innostunutta ja sitoutunutta uudistuksen valmistelutyötä niin virkamies/asiantuntijatasolla kuin poliittisellakin puolella ja sen perusteella näkee, että 2020 aloittaa toimintansa varsin toimintakykyiset maakunnat.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi