Jaakko Pihlajamaki
        

Elämää Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

Sairaanhoitopiirin johtajan Jaakko Pihlajamäen blogi, jossa käsitellään sairaalaan liittyviä asioita.


 


30.5.2018 14.50

VIERAITA TAMPEREEN YLIOPISTOSTA

Tänään Seinäjoella vieraili Tampereen yliopiston johtoa. Aamupäivällä käytiin läpi myös sairaanhoitopiirissä tehtävää tutkimus- ja koulutustoimintaa. Alustajina olivat mm. johtajaylilääkäri Hannu Puolijoki, professori Olli Kampman ja opetuskoordinaattori Pauliina Suomela.

Sairaanhoitopiirin (tai sen edeltäjien) ja Tampereen yliopiston  välillä on ollut sopimuspohjaista yhteistyötä jo pitkään.

Ensimmäinen sopimus luullakseni on psykiatrian erikoistumiskoulutuksen käynnistäminen Törnävän sairaalassa jossain 1986 tienoilla. Yliopiston puolelta siinä hankkeessa oli promoottorina professori Pekka Niskanen, meiltä johtava lääkäri Lauri Kontas.

1991 aloitettiin professori Mauri Isokosken avustamana kandidaattien 3 x 2 viikon (kaksi viikkoa sisätaudeilla, kaksi viikkoa kirurgiassa, kaksi viikkoa perusterveydenhuollossa) koulutusjärjestelmä, joka jatkuu pääpiirteissään samanlaisena edelleenkin. Meillä aktiivisin toimija oli johtava lääkäri Aarno Särmö. Mallia haettiin pari vuotta, esimerkkejä käytiin katsomassa maailmaltakin, vaihtoehtona oli lähinnä 16 opiskelijan ryhmä, joka olisi tehnyt suuren osan opinnoistaan Seinäjoella. Silloin itse kannatin tätä jälkimmäistä mallia, mutta. jälkeen päin arvioituna valittu malli on kuitenkin ollut järkevä ja toimiva ja myös eri vaiheissa kestävä. Minulla on vahva luulo, että vaihtoehtoinen malli olisi lopetettu yliopiston rahoituksen vaikeimpina vuosina.

1990-luvun jälkipuoliskolla hyvin tietoisesti ryhdyimme painottamaan myös tieteellisen tutkimuksen vahvistamista sairaanhoitopiirissä. Tässä yhteydessä on hyvä ehkä korostaa kaupunkineuvos Raimo Yli-Uotilan roolia. Yli-Uotila oli ennen kaupunginjohtajaksi siirtymistään sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri ja sitten yhden kauden sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen. Kun vuonna 1997 valittiin uutta johtajaylilääkäriä – Puolijokea -  tieteellinen pätevyys ja aktiivisuus nousivat merkittäväksi tekijäksi johtamistaitojen rinnalle.

Tieteen tekemistä lähdettiin tukemaan luomalla tutkimusedellytyksiä ja  lahjoittamalla professuureja yliopistoille. Ensimmäisinä lahjoitettiin laboratoriolääketieteen professuuri Tampereen yliopistolle ja terveydenhuollon tietotekniikan professuuri Tampereen teknilliselle yliopistolle. Ensin mainitun kohdalla nyt on menossa jo neljäs lahjoituskausi. Ylilääkäri Onni Niemelä on koko ajan hoitanut professuuria. Jälkimmäisen vaiheet ovat olleet vaihtelevammat, mutta siitäkin ollaan parhaillaan tekemässä uutta sopimusta.  Näiden rinnalle on sitten vuosien mittaan tullut useita muitakin professuureja. Olemme myös palkanneet sivutoimeen professoreja siten, ettei meillä ole varsinaista professuuria. Hoitotieteen Eija Paavilainen on ollut tällä menettelyllä tutkimassa ja kehittämässä toimintaamme jo 15 vuoden ajan.

Seinäjoen tilannetta 2000-luvulle tultaessa kuvaa se, että meidän professuurihankkeemme syntyivät erillisenä EPANET-hankkeesta: kaikki toimijat näkivät erittäin tärkeäksi vahvistaa tieteellistä tutkimusta ja akateemista koulutusta Etelä-Pohjanmaalla ja hyvät ideat tämän tekemiseksi syntyivät yhtä aikaa useammissakin aivoissa. Jos nykytermejä käyttäisi, voisi sanoa että parikymmentä vuotta sitten täällä oli hyvä pöhinä.

Yhteistyömme Tampereen suuntaan ei ole rajautunut pelkästään yliopistoyksikköihin, vaan myös ammattikorkeakoulutasolla Tampere on voinut auttaa meitä meille tärkeiden bioanalyytikko ja röntgenhoitajakoulutusten toteuttamisessa täällä Seinäjoella.

Sairaanhoitopiirissä olemme olleet erittäin iloisia siitä hyvästä yhteistyöstä. Meidän käsityksemme mukaan yhteistyö on ollut win-win –yhteistyötä. Myös Tampereen yliopisto- ja korkeakouluyksiköt ovat siitä hyötyneet. Tämän vakuudeksi en malta olla muistelematta tilannetta, jolloin Tampereelta aiottiin lopettaa kokonaan lääkärien peruskoulutus 1990-luvun alkupuoliskolla. Tuolloin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri asettui vahvasti puolustamaan Tampereen tiedekuntaa. Lobbaamisemme myös noteerattiin, jopa niin, että  eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan silloinen puheenjohtaja Jouko Skinnari totesi: ”Olisivatpa tamperelaisetkin yhtä innokkaina tiedekuntansa puolesta kuin eteläpohjalaiset!” Jos Tampereen lääkärikoulutus vielä joskus tulee uhatuksi, uskoisin, että olemme valmiit sen uudelleenkin pelastamaan, mutta sitä ennen on tärkeätä rakentaa vahvaa ja laajaa keskinäistä sidosta niin tutkimuksen kuin koulutuksen alalla.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi