Jaakko Pihlajamaki
        

Elämää Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

Sairaanhoitopiirin johtajan Jaakko Pihlajamäen blogi, jossa käsitellään sairaalaan liittyviä asioita.


 


16.2.2017 8.59

NON-PROFIT JA SOTE

Olin eilen Kunnallisalan kehittämissäätiön seminaarissa. Teemana oli VAALITAANKO HYVINVOINTIA - ENTÄ KANSANTALOUS? Ohjelmassa oli JHL:n puheenjohtajan Päivi Niemi-Laineen ja Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäisen puheenvuorot ja lyhyt debatti (tämä osio oli pieni pettymys: pääosin diipadaapaa ja hyvin vähän analyysia), kuuden puolueen puheenjohtajapaneeli (tosin puheenjohtajia oli vain kaksi, mutta lisäksi yksi emerituspuheenjohtaja, yksi varapuheenjohtaja ja kaksi ministeriä) teemana kuntavaalit 2017 (ihan mielenkiintoinen) sekä SOTE-spesifimmin HUS:n toimitusjohtajan Aki Lindenin ja Pihlajalinna Oy:n varatoimitusjohtaja Juha Raution puheenvuorot..

Aki Linden oli erinomaisessa vedossa ja piti aivan loistavan esityksen. Seminaariohjelman mukainen otsikko oli HYVINVOINNIN KÄYTÄNNÖN TUOTTO. Aki analysoi erityisesti valinnanvapauslain järkevyyttä, jos se toteutetaan hallituksen suunnittelemalla tavalla ja aikataululla.

Sotessa tavoitellaan kolmea asiaa: 1) valinnanvapautta, 2)laatua (sisältää myös palveluvalikoiman laajuuden ja palvelujen saatavuuden) ja 3) kustannusten kasvun leikkaamista. Linden on havainnut - minustakin ihan paikkansapitävästi - että kaksi on mahdollista saavuttaa yhtä aikaa muttei kolmea:

A. Valinnanvapaus (1) + korkea laatu (2) = kustannukset kasvavat

B. Valinnanvapaus (1) + kustannusten leikkaus (3) = mahdollista sisältöä niukentamalla ja/tai asiakasmaksujen nostolla

C. Korkea laatu (2) + kustannusten leikkaus (3) = keskitetty, priorisointiin ja vaikuttavuuteen perustuva.

Lindenin näkemyksen mukaan b-malli on nyt se, mitä ajetaan, ja se kostautuu siten, että julkisrahotteista palvelukokonaisuutta supistetaan ja kustannusvastuuta siirretään palvelujen käyttäjille. Eurooppalaisessa katsannossa tämä on tietysti varsin erikoinen kehityssuunta.

Yksi tärkeä huomio, jonka Linden tekee, on ns. non-profit-private sektorin lähes täysi puuttuminen Suomen sotesta. Tässäkin suhteessa Suomi on aika poikkeava maa: jopa Yhdysvalloissa 60 % sairaaloista toimii non-profit-private -periaatteella ja vain 18 % for-profit-private -periaatteella (22 % sitten julkisia). Samoin Euroopan sotesta hyvin suuri osa on non-profit-sektorin vastuulla. Etelä-Euroopassa mm. kirkkojen ylläpitämällä tuotannolla on iso rooli.

Itsekin olen tätä paljon miettinyt: siinä jargonissa, joka on myös lain valmistelussa moneen kertaa kirjattu, toistetaan käsiteparia "yksityinen ja kolmassektori". Tosiasia on, että kolmas sektori tulee olemaan varsina kapeasti mukana ainakin suoran valinnan palvelujen tuottamisessa, kun Diakonissalaitoksen Diacorkin nyt yhdistyy Terveystaloon. Järjestöjen kuntoutustoiminta on  KELA:n linjaratkaisujen vuoksi ajettu isoilta osin alas juuri sopivasti ennen suurta sote-uudistusta. (En kuitenkaan epäile salaliittoa!) 

Olisi hyvä, jos Suomeenkin saataisiin vahva non-profit-Private -sektori myös suoran valinnan tasolle. Non-profit -osuuskuntien, -säätiöiden ja -järjestöjen tuottamissa palveluissa yhdistyy julkisen ja yksityisen hyvät puolet: organisaation toiminnan kannustimet ovat ennen muuta aatteelliset eikä taloudelliset. Kun sote-keskuksen yhtenä tavoitteena ei ole tuottaa jakokelpoista voittoa, voidaan voimavarat suunnata puhtaammin hyvälaatuisen palvelun ja palvelukokemuksen tuottamiseen. Tämä pakottaisi varmasti myös for-profit -sektorin tsemppaamaan. Toisaalta työntekijätasolla on helpompi käyttää joustavampia yritysmäisiä kannustimia verrattuna julkisen puolen hiukan jäykkiin kannustinjärjestelmiin.

Non-profit-privaten pystyttämiseen on vaan kovin vähän aikaa. 1.11.2018 ruvetaan markkinaosuuksia jakamaan, markkinoiden rakenteet ovat pääosin valmiit 31.12.2020. Sen jälkeen uusien toimijoiden kynnys suoran valinnan markkinoille tuloon on korkea ja vaatii kykyä ottaa suuria taloudellisia riskejä. Sote-valinnanvapaus on tehty aika kirkkaasti suurten yritysten ehdoilla. Onneksi ilmeisesti jotain valmistelutyötä järjestöpuolella tehdään.

1860-luvulla erotettiin kunnan ja seurakunnan tehtävät ja siitä alkoi nykyisen kunnan tuotantovastuuseen perustuvan sote-järjestelmän kehitys. Nyt se polku on kuljettu loppuun ja saamme uuden paradigman, jossa julkisyhteisön (siis kansalaisten oma!) palvelutuotanto syrjäytyy muiden tuottajien tuotannon tieltä. Pitäisiköhän kirkonkin ajatella kuviot uusiksi ja palata juurilleen myös hyvän tekemiseen lähimmäisille, joiden elämä on vaikeaa sairauden, köyhyyden, syrjäytymisen tai muun vastaavan vuoksi? Tämä meidän aikamme suorastaa huutaa non-profit -toimijoita uuteen soteen.



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi