Jaakko Pihlajamaki
        

Elämää Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

Sairaanhoitopiirin johtajan Jaakko Pihlajamäen blogi, jossa käsitellään sairaalaan liittyviä asioita.


 


27.12.2017 9.45

VUODEN 2017 SUMMAUSTA

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen joulukuussa 2011. Ensimmäisen SOTE-uudistusta koskevan jutun kirjoitin toukokuussa 2012. Silloin piti olla selkeät nuotit: n. 30 SOTE-aluetta, vastuukuntamallilla (pääsääntönä) tai kuntayhtymämallilla. Tuon jälkeen mallit ovat eläneet. Kuntauudistus ja keskisuurten kuntien intressit kaatoivat tuon mallin, perustuslakiongelmat kaatoivat suurten kuntayhtymien mallin. Uudella edukuntakaudella koetettiin edellisen eduskunnan aikana esille nousseet perustuslakikarikot kiertää ottamalla käyttöön perustuslakiin sata vuotta sitten kirjatun, mutta yhä toteutustaan odottaneen "kuntaa suuremman itsehallintoalueen" -mallin (Harmi, kun joku keksi sanoa sitä maakuntamalliksi; olisimme ehkä pitemmällä uudistuksessa, jos olisi tyydytty Ståhlbergin poliittisesti neutraaliin lakiterminologiaan. Maakunta-sana synnytti ihan turhaa poliittista ristiaallokkoa, joka on kovasti keikuttanut SOTE-venettä, kun ihmiset ovat niin kovin tunneherkkiä.) Nyt karikoksi tuli valinnanvapaus, THL:n lempilapsi, jonka isyyden THL nyt näyttää kieltävän. Summa summarum: en voi koostetta kuluneesta vuodesta vieläkään tehdä ilman, että sitä hallitsee SOTE-uudistus.

Ehkä kuitenkin on hyvä aloittaa kotoisista asioista: Keskussairaalan peruskorjausta on viety määrätietoisesti läpi. Mutta ikäviä yllätyksiä tuli vastaan silläkin saralla: jouduimme myöntämään, että sairaalan pohjoispään C-rakennusosan 1970-luvun ratkaisusta periytyviä sisäilmaongelmia ei ratkota pikkuremonteilla, vaan melkoisen suuret alueet joudutaan rakentamaan uusiksi ja yksikköjä tullaan siirtelemään sairaalan sisällä paikasta toiseen terveiden olosuhteiden turvaamiseksi ja jonkunlaisen logistisen järjellisyyden säilyttämiseksi. Kun joskus ajateltiin, että 2018 on viimeinen kantasairaalan ison budjetin saneerausvuosista, tähtäintä jouduttiin siirtämään viisi vuotta eteenpäin: ehkä 2023 ollaan jonkunlaisessa maalissa muutosperuskorjauksissamme.

Jos kantasairaala tuotti ikävän yllätyksen, niin toisaalta vahvasti plussalla F-rakennusosan laajennuksen sekä uuden tehon ja tehostetun valvonnan yksikön rakentamisen eteneminen. Samoin psykiatrian uudisrakennus M-talo näyttää etenevän suotuisissa merkeissä.

Törnävän sairaalan alueen ja rakennusten myyminen seinäjokiselle yritykselle on minun arvoasteikossani myös vuoden myönteisiä tapahtumia. Ikävää oli siinäkin prosessiin tulleet mutkat: ensin kauppa sovittiin Seinäjoen kanssa, mutta se yritys kaatui SOTE-lakien säätämättömyyteen. Puolalaisen (ja alunperin ehkä ukrainalaisen?, israelilaisen?) rahan mukaan tulo kisaan aiheutti jonkun verran paineita, kun tarjoajien ja rahan taustat eivät oikein internet-hauilla auenneet. Vahva odotus on, että Törnävän sairaalan alueesta tulee aktiivinen osa Seinäjoen kehittyvää kaupunkirakennetta.

Toiminnassa saatiin paljon myönteistä kehitystä aikaan: lääkäritilanne parani vuoden mittaan useilla aloilla. Liekö sillä, että valikoiduimme laajan päivystyksen sairaaloiden joukkoon, ollut osaltaan vaikutusta rekrytointiemme onnistumiseen. Tuotantomme pelasi nyt niin hyvin, että vaikka kuntalaskutushintoja voitiin merkittävästi pudottaa loppuvuodeksi, edelleenkin näyttää talous kestävän vahvana. Luulisin, että se palvelutuotannon keskittäminen, joka on jouduttu läpiviemään valitettavia traumojakin aiheuttaen, näkyy nyt parantuneena tuottavuutena.

Syytä vahvoina plussina todeta myös vauvamyönteisyyssertifikaatti ja diabeteskeskuksen perustaminen, samoin lääkäriambulanssitoiminta.

Vuoden plussiin kuuluu myös UNA-hankkeen eteneminen. Oikein tai väärin, mutta koen, että Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirillä on ollut aika iso rooli uuden sukupolven SOTE-asiakastietojärjestelmän synnyttämisessä. Olennaista on ollut , että meillä on ollut tietohallintojohtajamme Ari Pätsi tarjota vaativimpiin UNA:n kehittämistehtäviin. Ehkä omaan piikkiini otan sen, että Arille on annettu mahdollisuus hoitaa näitä isoja kansallisia tehtäviä. Ilahduttavaa on ollut myös nähdä, kuinka meihin luotetaan kansallisesti: Etelä-Pohjanmaalle on tarjottu enemmän tehtäviä kuin olemme olleet halukkaat vastaanottamaan. Olemme pitäneet tärkeänä, että vastuita jaetaan, koska tekemiseen osallistamisen kautta ollaan voitu sitouttaa eri sairaanhoitopiirejä yhteisen UNA:n rakentamiseen. Ihan loppuvuodesta astuttiin iso askel eteenpäin, kun UNA-ytimen hankinta käynnistyi ja UNA Oy:n perustamisesta saatiin aikaan osakeyhtiölain mukainen perustamissopimus.

Sitten SOTEsta. Kun vuoteen 2017 lähdettiin, oltiin aika optimistisia: toukokuun lopulla piti lakien tulla ulos eduskunnasta, sitten maakunnista oikeushenkilöitä heinäkuun alusta ja väliaikaishallinto valtaan. Juuri nyt piti maakuntavaalikampanjoiden olla kiihkeimmillään. Mutta valinnanvapauslain säätämisjärjestysongelmat johtivat siihen, että vuosi tuli valmisteluun lisäaikaa ja valinnavapauslaki päätettiin kirjoittaa uusiksi.

Huolimatta lainsäätämisen kompuroinneista valmistelu meillä ja pääsääntöisesti muissakin maakunnissa on edennyt hyvin. Meille perustettiin väliaikainen valmistelutoimielin lakiesityksen mukaisesti ja se on minun arvioni mukaan - vaikka olenkin asiassa sanotun teimielimen varapuheenjohtajana hiukan jäävi - päässyt hyvään vauhtiin. Valmistelujohtaja on valittu, samoin vastuuvalmistelijat ja muuta valmisteluhenkilöstöä. Sairaanhoitopiiristäkin on rekrytoitu useita vahvoja osaajia valmistelutehtäviin (ja kun pääsääntöisesti emme rekrytoi heille sijaisia, työt kaatuvat meille jääneiden niskaan).

Valmistelu tilanteessa, jossa emme todellakaan tiedä vielä lakien sisältöä, on haasteellsta. Näkemyksellisiä eroja on aika paljon, käsitteet ymmärretään eri tavoin, valtakunnallinen ohjaus on ajoittain ristiriitaista. Kuitenkin edelleenkin minulla on vahva luottamus siihen, että maaliin päästään.

Valtion ohjauksen epämääräisyys käy hyvin esille valtakunnallisten palvelukeskusten perustamisessa. Palvelukeskuksethan sisältyvät maakuntalakiesitykseen, samoin niiden tuottamien palvelujen käyttöpakko. En alun alkaenkaan ole pitänyt pakkopalvelukeskuksia ja pakkokäyttöä erityisen hyvänä ideana. Sen sijaan olisin toivonut, ja ollut  valmis edisytämään sitä, että maakunnat olsiivat vapaaehtoisesti, rationaalisuuden nimissä, etsineet yhteistyömahdollisuuksia ja perustaneet palvelukeskuksia vaikkapa mallia UNA Oy. Käytäntö on jotenkin nyt osoittanut, että näiden palvelukeskukset legitimiteetti jää aika heikoksi maakuntien keskuudessa. Vahvimmin niihin luottanee valtiovarainministeriö, mutta en oikein osaa korkealla noteerata VM:n ymmärrystä käytännön hallintotyöstä saati sitten palvelutuotannosta. Vastavuoroisesti VM ei luultavasti luota maakuntien kykyyn toimia taloudellisesti ja järkevästi. Selkeimpänä tämä epäluottamus on minulle käynyt ilmi erityisesti ICT-palvelukeskusvalmistelussa.

Itselleni SOTE-valmistelu on tuonut aika paljon lisätehtäviä, pääosin toki kokouksissa istumista, mutta myös jonkun verran luovaa ja innovatiivista ajattelua. Positiivinen kokemus oli matka USA:han alivaltiosihteeri Pöystin delegaatiossa. Kävimme tutustumassa amerikkalaisten SOTE-ICT-käytäntöihin. Tämä vuosi ehkä jää nyt kansallisen verkottumisen osalta viimeiseksi vahvaksi vuodeksi: hallitustehtäväni MediIT Oy:ssä ja Terveys ja Talous ry:ssä päättyvät ja muutenkin SOTE-valmistelussa sairaanhoitopiirin johtajien rooli kapenee. Toki UNA Oy:n hallituspaikka tuli nyt uutena tehtävänä. Paikallisvalmistelu sinällään tulee edelleen antamaan aika paljon askaretta. Lakisääteisen vanhuuseläkeiän saavutin marraskuussa, joten nyt työ ei ole enää pakkoa vaan harrastusta. Itse alunperin kuvittelin, että vuosi 2018 olisi viimeinen työvuoteni: olisi ollut kometa päättää vuoteen, jona sairaalani Seinäjoen keskussairaala/Vaasan lääninsairaala täyttää 250 vuotta ja yli 150-vuotinen kunnallinen sosiaali- ja terveydenhuolto loppuu. Nyt näyttää siltä, että jatkan vielä vuoden 2019. Olen ihan viime aikoina ruvennut ajattelemaan myös sitä, että psykiatrian siirtyminen pois Törnävän sairaalasta tapahtuu vuonna 2021. Jos kuitenkin siirtyisin maakunnan palvelukseen ainakin tuohon tapahtumaan asti, niin vielä virassa olevana olisin todistamassa yhden vuosikymmenisen tavoitteeni toteutumista psykiatristen potilaiden hoito-olosuhteiden noustessa muiden erikoisalojen tasolle.

Blogini lukijoille oikein hyvää ja onnellista vuotta 2018!


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi